Koskaan ei tiedä mitä ilta tuo tullessaan... * You never know...

Hi!
We have a cat, tiny and sweet, only 5 weeks old, found from a highway almost dead. Read more about how she was found at Maija´s blog. We just love her and her name is Victoria.


Hei!
Eilen aamulla en olisi voinut uskoa mihin päiväni päättyy! Kaikki alkoi Maijan blogista, jossa hän kertoi kuolemankielistä pelastetusta pienen pienestä kissanpennusta. Katso ensin tarinan alku täältä Maijan kertomana.



Minä laitoin Maijalle viestiä, että haluaisin kissan meille. Meidän perheestä kolme kärsii eri asteisista kissa-allergioista, mutta olemme puhuneet siedätyksestä ja oman kissan hankkimisesta jo pari vuotta, ainakin ajatustasolla on asialla leikitelty. Yksi lähtökohta oli, että haluaisimme antaa kodin kodittomalle kissalle ja niitä löytyy toki Kissakoti Kattilasta yms. paikoista, mutta ovat usein aikuisia jo. Kyllä sekin olisi kelvannut, mutta haaveena minulla oli, että saisin oman ihan pennusta alkaen. Meillä on sopimus, että jos kovin huonosti käy, kisu menee Maijan perheeseen takaisin.

Laitoin sitten miehelleni viestin töihin, että mitäs tuumaat. Hän tuumasi, pari sähköpostia vaihdettiin ja viimeisessä hänen lähettämässään sähköpostissa luki, että tunnin päästä lähdetään, teetkö listan mitä kissalle tarvitaan ja käydään menomatkalla Ideaparkissa eläintarvikekaupassa! Tuumasta toimeen siis :) Mieheni on ihan uskomaton, upea mies ja niin hyväsydäminen. Nytkin hän laittoi asiat etenemään tuosta vain ja tiesi näin toteuttavansa pitkäaikaisen unelmani. Kiitos kulta!

Matkalla pysähdyimme sitten ostoksille; kuljetushäkki, pissa-astia, hiekkaa, ruokia, leluja, valjaat, flexi hihna jne. Ajomatka oli 4 tuntia, mutta se ei tuntunut miltään, kun juttelimme kisusta ja sen mukanaan tuomista uusista asioista ja olimme ihan innoissamme, että nyt se vihdoin on totta, meille tulee kissa. Mieheni haluaisi kissasta laivakissan, mutta sen takia siis, että hän voisi sitten sillä syyllä ostaa purjeveneen. Heh :)

Kun kurvasimme Maijan pihaan, olo oli ihan uskomaton. Että ollaan täällä, Maijalla Pohjanmaalla! Ja meitä vastassa oli koko perhe ihanine kissoineen ja suloinen Misty-vauva myös. Maijan tytär antoi Victorian minulle syliin ja sanoi jotain sellaista, että tässä tämä teidän vauva nyt on. En tarkalleen muista sanoja, olin niin sekaisin päästäni! Ja niin sain pienen mustan pehmeän käärön syliini. Voi onnea!

Maijan poika olikin jo nimennyt kissaneidin Victoriaksi ja se nimi me myös päätettin pitää. Onhan Vickan selvästi kuninkaallista sukua; valkoiset kauniit nilkkasukat ja valkoinen kaulus.

Puolisentoista tuntia me siellä ihailtiin kaikkia eläimiä, kahviteltiin, vaihdettiin kuulumisia jne. ja tietysti siis puhuttiin Victorian tarinaa läpi. Sitten alkoi matka kotiin päin. Ensin Victoria totesi, että kun ei ole parempaakaan tekemistä, alan nukkumaan. Ja se nukkui jonkin aikaa häkissään, mutta heräsi ja varmasti kaikki oli uutta ja vähän pelottavaa (ensimmäinen automatkakin oli kyseessä, uudet ihmiset, hajut ja kaikki) ja se vinkui pienellä äänellään, että ota syliin! Sylissä Vickan nukkui ja kehräsi ihan tyytyväisenä. Tässä muutama kuva automatkalta:


Matka meni hyvin ja kotona ihan ensi laitoimme hiekka-astian valmiiksi ja ruokaa sekä maitoa. Victoriahan on jo sisäsiisti eli käy jo ihan itse laatikollansa! Sitten vähän tutkittiin alakertaa ja pian laitoinkin itselleni pedin sohvalle, että voin nukkua Victorian kanssa alhaalla. Se nukahti minun viereen ja pari kertaa yöllä heräsin, kun se kömpi jonnekin. Toisella kertaa ainakin kävi syömässä, kuulin äänet. Mutta kun heräsin, se oli tullut takaisin viereeni nukkumaan :) Niin suloinen. Victoria on tosi kehrääväinen kissa ja osoittaa vähän väliä kehräämällä mielihyväänsä; sylissä ja leikkiessään.

Aamulla sitten virtaa riitti ja voi sitä riemun määrää! Kaikkia uusia kivoja leluja ja Emmakin tuli kaveriksi leikittämään. Niin kivaa oli, mutta sitten jossain vaiheessa piti ottaa tietysti torkut.


Kyllä täällä vielä ihan epäuskoinen olo on ainakin itselläni, että onko tuo kisu tuossa oikeasti vai näenkö näkyjä! Lisää kisu-kuvia tulee varmasti tänne blogiinkin. Nyt lähdemme ostamaan vielä joitakin tarvikkeita Victorialle, mm. kiipeily/raapimispuun.

Miau! Mukavaa päivän jatkoa,
Kirsi