lauantai 23. marraskuuta 2013

Kaupungin isoin kiipeilyteline ja suloinen Victoria


Miau!
Kiitos kaikille, jotka olette kyselleet vointiani! Nyt voin jo paremmin. Olihan minulla aika kriittiset hetket pari viikkoa sitten, mutta onneksi sain siellä isossa eläinsairaalassa oikein tehohoitoa ja pääsi isänpäiväksi kotiin! Kyllä oli perhekin niin onnellinen. Ei ne huoliltaan edes kyenneet isänpäivää laittamaan, mutta totesivat, että aivan sama, pääasia kun minä tulin kotiin!

Siellä eläinsairaalassa oli muuten hevosiakin! Mami näki yhden sillä välin kun minä olin röntgenissä. Minä en heppoja nähnyt, mutta haistoin kyllä, että siihen isoon talon mahtui muitakin eläimiä kuin pieniä kisuja!

Minulla oli vakava suolistotulehdus, mutta olen sitkeä pikku-kisu ja tästäkin selvittiin. Tämähän oli jo kolmas tulehdus, mutta paljon pahempi aikaisempia. Minusta kun ei tiedä mitä olen henkeni pitimiksi syönyt ja juonut ensimmäisen neljän elinviikkoni aikana, niin tuo massuosasto on kehittynyt huonoon malliin :( Mutta enhän minä mitään voinut asialle, olinhan syntynyt jossain navetan takana ja kuka tietää mitä minun sisaruksillenikin on tapahtunut. Mutta minun perheeni on sitä mielä, että minusta tulee iso ja vahva kissa-neiti kunhan vaan kasvan ja voimistun. Tänä aamuna mami kehui minua kun söin muutaman suullisen ja sanoi, että hyvä kun syöt, niin kasvat isoksi koiraksi. Minä en suoraan sanoen aina ymmärrä mamin huumorintajua...

Tällä hetkellä minä olen ihan pirteä, vaikkakin ruokahaluni on vähän huono. Mami koko ajan valittaa, kun olen niin nirso. Ja se melkein laskee montako palaa ruuasta syön - vahtii minua kuin haukka. Ja jos sanon jotain, tai olen hiljaa, niin mami heti hätääntyy, että onko joku hätänä. Eli teen mitä tahansa, niin mami vaan on huolestunut. Se voisi kyllä jo alkaa uskomaan, että minä olen jo ihan ok.

Kun pääsin tehohoidosta kotiin, perheeni oli niin onnellinen, että noi isoimmat perheen jäsenet yhtenä iltana surffasivat netissä - en tiedä mitä tekivät, mutta viikon päästä siitä meille tuli talon kokoinen paketti Saksasta! Ja voi että mitä sieltä paketista löytyikään! Sain varmasti koko kaupunin isoimman kiipeilypuun. Se on 2,8 m korkea ja siinä on kiipeilypuita, tikapuut, putki, pusseja ja ihana nukkumasoppi. Olen tosi onnellinen tästä hökötyksestä. En tiedä kehtaanko sanoakaan, mutta taas oli mami vähän huolestunut, että ei kai se kaadu. Siis jos tällainen 2-kiloinen kisupentu pystyy tuollaisen kaatamaan, niin syön kyllä häntäni!


Kenen korvat näkyvät pussista!?


Ja täällä on niin kiva mammia.



Kun minulla nyt on tällainen korkea kiipeilyteline, pääsen sitä pitkin näppärästi myös takan päälle. Ja voi että mikä ihmetys siitä seurasi! "Kuka se on korkealla", "Oletpa rohkea", "Wau, Vickan on takan päällä"... jne. Ja siellä ne takan edessä lattialla rivissä päivitteli, kuinka minä olin takan päällä. Minusta näytti siltä, että ne palvoo minua ja kyllä mami sanoikin, että olen kuningatar Victoria ja he ovat alamaisia. Minä en voinut kuin taas kerran ihmetellä noita mun ihmisiä, että eikö ne nyt muka tiedä, että kissat tykkää olla kodin korkeimmassa paikassa ja kyllä ne yleensä niihin korkeisiin paikkoihin suht helposti myös pääsevät. Mutta ei se mitään, antaa niiden nyt luulla, että olen taas saanut takan päälle kiipeämällä aikaiseksi jotain suurin piirtein yliluonnollista!




Siitä isosta paketista löytyi myös pallorata. Ja koska yksi ei mun ihmisten mielestä riittänyt, he olivat tilanneet kaksi rataa, jotka sitten yhdistettiin isoksi radaksi. Voi että tämä on kiva! Radassa on pieniä välejä, joista saan tassulla annettua pallolle kyytiä!






Hups, nyt mulla sujahtikin koko tassu putkeen :)


Leikin lopuksi kääriydyn tähän kurviin nukkumaan.



Sain myös oman teltan. Meidän isäntä kun on kova retkeilemään ja vaeltamaan, niin se sanoi, että pitäähän meidän kissallakin olla oma teltta! Minä tykkään nukkua teltassani, se on sellainen pieni pesä :) Isäntä sanoi myös, että ensi kesänä kun lähdetään metsäretkelle, minun teltta pystytetään hänen telttansa viereen. Myös kanoottiretkelle hän on luvannut minut ottaa. Kuulosti tosi jännältä, kunnes mami sanoi, että ei tule tapahtumaan, no way, never gonna happen, ja minulle selvisi, että isäntäkin vain vitsaili. No, ei se mitään, minä retkeilen kotona.



Ei minulta tosiaan lysti lopu :) Isäntä leikkasi minulle pahvilaatikkoon ison reiän ja sivuille pienempiä reikiä. Ei uskoisi, että pahvinkeräykseen menossa ollut laatikkokin sai näin hienon tulevaisuuden minun leikkilaatikkona.




Semmoisia kuulumisia tällä kertaa miau. Ja minäpäs tiedän, että mamilla on kutsut ensi viikolla jonne monet hänen ystävistään tulevat, joten nähdään sitten!! Minä todennäköisesti tutkin kaikkien kassit ja ristipistolangat, änkeän syliin ja kehrään,
terkuin Victoria

Christmas Carol Mailart exchange

Heippa!
Ihana Christmas Carol mailart saapui Saksasta Susannelta. Kaikki pistelyt on tehty yhden yli! Tosi nätti kuori.
Thank you Susanne!!







Minun kuoreni lähti myös Saksaan Suannelle, mutta eri Susannelle :)


Pistelin kuoreen Sajoun joulunpunaisella Tonkin thread -langalla joulupukin ja joululauluhan on "Joulupukki matkaan jo käy..."
Halusin kokeilla huopaa myös kuoreen, joten tein joulupukin säkin huovasta.


Taakse ompelin villalangalla tikkaamalla huopasydämen.


Näin on taas yksi mailart-vaihto takana ja turvallisesti perillä puolin ja toisin :)
Kirsi