"Tämä on parasta lomaa" sanoi Emma viikonlopusta

Niin, tyttäreni on ehta pistelijä! Hänkin nautti viikonlopusta todella sydämensä pohjasta ja lausahti minulle, että tämä tämmöinen on parasta lomaa. Emma pistelikin aika ahkerasti ja sai valmiiksi yhden neulatyynynkin, eikö olekin söpönen!


Kotona Emma kertoi isälleen varsikin ruuista, kuinka hyviä ne oli ja kuinka hyvin oli huomioitu hänen moninaiset ruoka-aineallergiansa ja aina löytyi nimellä varustettuna omat ruuat. Ei tarvinnut perään kysellä, että mistä voi ottaa. Voi kun aina toimisikin näin hyvin, mutta ikävä kyllä meillä on niitä huonojakin kokemuksia vuosien varrelta. Niistä syistä juuri Emma osaakin arvostaa tällaista palvelua, jota Wuolteen kartanolla saimme.

Itse nautin suunnattomasti kun sain astella valmiiseen pöytään koko viikonlopun ajan. Nautin seurasta yli kaiken ja olin niin onnellinen saadessani toimia kaupan tätinä ihmisten kanssa, yleensä kun se kaupan tädin työ on vain täällä koneen takana työskentelyä. Emmulin osalta viikonloppu meni yli odotusten, todella hyvin! Ihmiset olivat tyytyväisiä paikkaan, ruokaan, seuraan ja kauppaan :) Henkilökohtisesti eli ihan vaan minulle, tuotiin muutamia kivoja tuliaisia, joista yksi oli aika yllättävä - enpä nimittäin ikinä ennen ole saanut pöytää lahjaksi :)

Maijalta sain kauniin ruusu-kirjan, Niinalta maailman parasta suklaata, kauniin tuikun ja Aarikan korvikset, wau! sekä Ressulta hänen ompelemansa säilytyskorin. Kiitos teille ihanat ystävät tuliaisistanne!




Sitten on tämä varmaankin "once in a life time" -lahja eli pistelijän pöytä, jonka sain Tuulalta. Hän kertoi, kuinka ihana mies hänellä on, ja että tämä mies mielellään tekee pöydän, hyllyn tms. jos Tuula sellaista tarvitsee. Ja nyt olen minäkin päässyt osalliseksi tämän miehen taidoista, sillä hänen tekemänsä pistelijän pöytä on nyt minullakin! Kiitos todella paljon Tuulalle ja miehelleen! Niin upea ja tarpeellinen pöytä. Ja sopii kuin nenä päähän työhuoneeni sisustukseen, näkisittepä vaan!


Minä en paljon pistellyt viikonlopun aikana. Vähän edistyi kummipojan nimitaulu ja neulavihon&saksikoristeen viimeistelin mallityönä. Silkkinauhakirjontaa harjoittelin ammattilaisen avustuksella. Meillä oli paikalla silkkinauhakirjonnan opettaja Arja-Leena Sibelius-Luhtala. Olen tarkemmin viikonlopusta kirjoittanut Emmulin blogiin.

Tässä kuvia viikonlopun töistäni.








Nyt muistelen kaiholla ihmisiä, kaunista kartanoa ja sitä kuinka lojuimme ulkona kuumassa paljussa, ah. Palju oli minulle ensimmäinen kerta, mutta ei jää viimeiseksi, se oli mukavaa! Arki on edessä, mutta uutta virtaa on saatu ja inspiraatioia toisten töistä, varsinkin niistä näyttelyyn tuoduista mitä erilaisimmilla tavoin viimeistellyistä töistä. Kiitos kaikille mukana olleille seurasta :)
Terkuin Kirsi