tiistai 21. lokakuuta 2014

Meillä on perheenlisäystä!

Hei!

Vihdoinkin Aslan sai kaverin. Meille muutti reilu viikko sitten kissanpentu Batu. Se on rodultaan Ocicat ja suloistakin suloisempi ja komeaakin komeampi. Kisulia kutsuttiin kasvatuskodissa Patuksi ja koska me emme oikein parempaakaan nimeä keksineet, siitä tuli Batu. Vaihdoimme vain kovan P:n pehmeään :) Batu-khan oli mongolikuningas ja Miska on sitä mieltä, että meidän kisuli on yhtä rohkea ja pippurinen.




Batu on niin pieni ja hentoinen! Kun on tottunut pullavaa Aslania kanniskelemaan, niin Batu tuntuu tosiaan hennolta ja köykäiseltä. Sen pieni leuka ja nenu ovat ihan vastustamattomat. Ja kun se nukkuu puussa pesässä, sieltä kuuluu aina välillä samanlainen ääni kuin emoaan kutsuvilla dinosaurusten poikasilla elokuvassa Jurassic Park.




Aslan ja Batu tulevat jo ihan hyvin toimeen keskenään. Voivat ihan nätisti vaikkapa syödä vierekkäin!



Poikien leikit näyttää ja kuulostaa ainakin meistä ihmisistä aika rajuilta! Usein laitamme pelin poikki, kun Batu alkaa ääntelemään siihen malliin, ettei ole enää kivaa. Mutta heti kohta Batu jo juoksee Aslanin kimppuun eli se tykkää kuitenkin - valituksestaan huolimatta - painia Aslanin kanssa. Nyt ihan viime päivinä, paini on muuttunut suht äänettömäksi. Onneksi, voimme vähän huokaista helpotuksesta!







Mutta kyllä se tästä! Ovat toisistaan kovin kiinnostuneita ja Aslankin käy haistelemassa hiljaa Batua, kun pieni nukkuu. Se on jännä juttu, kun pojilla on vain pari kuukautta ikäeroa, miten sen meinaa unohtaa! Aslanhan on ihan pentu vielä myös. Se on vain niin ison näköinen tuuheine karvoineen!

Tänään Aslan oli nuollut Batua, kun pieni oli nukkumassa. Alkaa ilmeisesti isoveikan tunteet herätä! Ja kyllähän pojat pitävät yhtä. Sunnuntaina meillä kävi sisareni kääpiosnautseri Frodo kyläilemässä ja yhteisen vihollisen edessä haettiin turvaa toisista. No, oikeastaan Batu hakeutui tosi tiukasti Aslanin kylkeen, jolle Frodo on jo vanha tuttavuus.


Tässä tämä "vihollinen", joka on kylläkin tosi kiltti ja Aslanin kanssa ovat jo ihan hyviä kavereita.


Kukapas se istuu ihan hassun näköisesti, heh.



Batu osaa myös maastoutua :)


Ihana rakas Batu!


Ajatella, vielä vuosi ja 3 kk sitten meillä ei ollut yhtään kissaa. Sitten tuli rakas Victoria ja Vickanin poismenon jälkeen heti Aslan. Ja nyt perheemme on kasvanut toisella kissavauvalla. Olemme tosi onnellisia ja meidän elämä pyörii ihan täysin näiden kahden luontokappaleen ympärillä. Hyvä niin :) Kyllä siinä murheet kaikkoaa ja stressi lievittyy, kun kisut tulevat tykö kehräämään ja puskemaan. Aslankin oikein heittäytyy selälleen ja keimailee karvamassuineen niin ihastuttavasti! Ja Batu puskee pienen pienellä nenullaan ja kehrää niin mahdottomasti, ettei jää epäselväksi, etteikö kyseessä olisi elämäänsä erittäin tyytyväinen kissamukula!






Kirsi

ps. Batu osaa avata ovet mennen tullen ja myös kaikki liukuovet. Aslan katselee ihaillen vieressä, että miten sä ton teit.

4 kommenttia:

  1. Voi kun he ovat ihania! Alkaa itselläkin taas kissakuume nousta. Oman kisun poismenosta on jo pian 5 vuotta.

    VastaaPoista
  2. Kyllä he ovat suloisia. Hauska istuma-asento Batulla :)

    VastaaPoista
  3. Awwww! Ihana kisukaksikko! Silityksiä!

    VastaaPoista
  4. Awwww! Ihana kisukaksikko! Silityksiä!

    VastaaPoista