Batun unikaverit

Aslan se vaan mammii keinutuolissa, joten Batu on etsinyt toisia unikavereita. Ja wow, mikä löytö! Sattumalta Aaron huoneen lattialla on varastosta haettuna kassillinen pehmoleluja joiden kanssa makoilu maistuu niin ihanalle. Tänne pehmokasaan Batu on palannut pitkin päivää köllimään :)

Voihan haukotus!

Ja Aslan lempituolissaan!

Mutta tottakai Aslan päästää pikkuveikankin keinutuoliin mammimaan. Voi että mikä ihana pörröinen parivaljakko meillä onkaan!

Hyvää yötä!

Kirsi

Meillä on perheenlisäystä!

Hei!

Vihdoinkin Aslan sai kaverin. Meille muutti reilu viikko sitten kissanpentu Batu. Se on rodultaan Ocicat ja suloistakin suloisempi ja komeaakin komeampi. Kisulia kutsuttiin kasvatuskodissa Patuksi ja koska me emme oikein parempaakaan nimeä keksineet, siitä tuli Batu. Vaihdoimme vain kovan P:n pehmeään :) Batu-khan oli mongolikuningas ja Miska on sitä mieltä, että meidän kisuli on yhtä rohkea ja pippurinen.

Batu on niin pieni ja hentoinen! Kun on tottunut pullavaa Aslania kanniskelemaan, niin Batu tuntuu tosiaan hennolta ja köykäiseltä. Sen pieni leuka ja nenu ovat ihan vastustamattomat. Ja kun se nukkuu puussa pesässä, sieltä kuuluu aina välillä samanlainen ääni kuin emoaan kutsuvilla dinosaurusten poikasilla elokuvassa Jurassic Park.

Aslan ja Batu tulevat jo ihan hyvin toimeen keskenään. Voivat ihan nätisti vaikkapa syödä vierekkäin!

Poikien leikit näyttää ja kuulostaa ainakin meistä ihmisistä aika rajuilta! Usein laitamme pelin poikki, kun Batu alkaa ääntelemään siihen malliin, ettei ole enää kivaa. Mutta heti kohta Batu jo juoksee Aslanin kimppuun eli se tykkää kuitenkin - valituksestaan huolimatta - painia Aslanin kanssa. Nyt ihan viime päivinä, paini on muuttunut suht äänettömäksi. Onneksi, voimme vähän huokaista helpotuksesta!

Mutta kyllä se tästä! Ovat toisistaan kovin kiinnostuneita ja Aslankin käy haistelemassa hiljaa Batua, kun pieni nukkuu. Se on jännä juttu, kun pojilla on vain pari kuukautta ikäeroa, miten sen meinaa unohtaa! Aslanhan on ihan pentu vielä myös. Se on vain niin ison näköinen tuuheine karvoineen!

Tänään Aslan oli nuollut Batua, kun pieni oli nukkumassa. Alkaa ilmeisesti isoveikan tunteet herätä! Ja kyllähän pojat pitävät yhtä. Sunnuntaina meillä kävi sisareni kääpiosnautseri Frodo kyläilemässä ja yhteisen vihollisen edessä haettiin turvaa toisista. No, oikeastaan Batu hakeutui tosi tiukasti Aslanin kylkeen, jolle Frodo on jo vanha tuttavuus.

Tässä tämä "vihollinen", joka on kylläkin tosi kiltti ja Aslanin kanssa ovat jo ihan hyviä kavereita.

Kukapas se istuu ihan hassun näköisesti, heh.

Batu osaa myös maastoutua :)

Ihana rakas Batu!

Ajatella, vielä vuosi ja 3 kk sitten meillä ei ollut yhtään kissaa. Sitten tuli rakas Victoria ja Vickanin poismenon jälkeen heti Aslan. Ja nyt perheemme on kasvanut toisella kissavauvalla. Olemme tosi onnellisia ja meidän elämä pyörii ihan täysin näiden kahden luontokappaleen ympärillä. Hyvä niin :) Kyllä siinä murheet kaikkoaa ja stressi lievittyy, kun kisut tulevat tykö kehräämään ja puskemaan. Aslankin oikein heittäytyy selälleen ja keimailee karvamassuineen niin ihastuttavasti! Ja Batu puskee pienen pienellä nenullaan ja kehrää niin mahdottomasti, ettei jää epäselväksi, etteikö kyseessä olisi elämäänsä erittäin tyytyväinen kissamukula!

Kirsi
ps. Batu osaa avata ovet mennen tullen ja myös kaikki liukuovet. Aslan katselee ihaillen vieressä, että miten sä ton teit.

Kolme ihanaa joulukoristetta!

Hei,
tänään viimeistelin ihanat Sheena Rogersin malleista tehdyt "lasimaalaus"koristeet. Nämä päätyvät sitten jouluna meidän kuuseen!

Tämä oli kitti nimeltä The Nativity. Mukana oli kirjontakangas (aida, mutta ei haitannut, koska kangasta ei jää yhtään näkyviin), langat, neula, taustakankaat (joita en käyttänyt vaan valitsin omista joulukankaista kauniin vihreän lehtikuvioisen) sekä ripustusnyörit. Kaikenkaikkiaan kitissä malleja on neljä, mutta tein vain nämä kolme.

Tässä kuvassa näkyy valitsemani taustakangas.

Mukavaa päivän jatkoa,
Kirsi

Aslanin aitausta on vähän tuunattu!

Miska raahasi metsästä isohkon karahkan ja tuunasi Aslanille upean kiipeilypuun. Kisuli oli ihan onnesta sekaisin ja kierteli puuta suorastaan kiihtyneessä mielentilassa eikä tiennyt mille oksalle olisi ensi hypännyt :) Tässä muutamia otoksia Aslanista uuden kiipeilypuunsa kimpussa.


Ihan ylimpänä on "puumaja" eli vähän tuollaista tasoa, johon voi ängetä jos mahtuu (mietin vain kun Aslan kasvaa...)

Tässä kuvassa Aslan leikkii kiipeilypuusta roikkuvalla leikkinarulla.

Kirsi

Tuliaisia! Ja tietenkin Aslan-kuvia...

Heips,
Outilla oli ristipistotapaaminen ja kun minulla on tuo vauva nyt hoidettavana, niin enpä oikein ole ehtinyt pistellä - tai miettiä edes mitä mukaan ottaisin. Häthätää sitten perjantai-iltana tein Outille neulatyyny-muffinin :) Tulihan siitä ihan soma tuliainen.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa... kiitos Outille ja Martalle emännöinnistä ja muillekin erittäin hyvästä seurasta! Sain muuten pisteltyä melkein loppuun Bookshelfin (jäi vain muutama kultalangalla tehtävä pisto) sekä yhden joulukoristeen, erittäin hyvä päivä siis pistojenkin osalta.

Sari ja Katri kävivät kylässä perjantaina. Syynä oli tietysti vauva-kisumme Aslan, sitähän tytöt tulivat katsomaan (no, ehkä vähän minuakin :)

Sain molemmilta kivat tuliaiset. Sari oli pistellyt pöllöaihetta pieneksi koristetyynyksi ja Katri oli pistellyt kisuli-koristeen. Kiitos molemmille!!

Aslan on jo oppinut tarhaansa ja voi että miten se tykkääkin olla siellä. Ei halua aina haettaessa edes tulla pois!

Aslan on ihan kaikessa mukana! Se on sellaista "mihin sä meet", "mitä sä teet", "mikä toi on", "saanko minäkin"... Aslan on ollut pyykinpesukoneessa, astianpesukoneessa, roskiksessa, kaikissa mahdollisissa kaapeissa mihin vain on päässyt, jääkaapissa ja yrittänyt jopa pakastimeen. Kyllä meillä riemua ja touhua riittää!