Meidän ihana Aslan, Siperian kissa, joka tykkää ristipistotöistä ja nukkekodeista

Hei,
tällä kertaa minulla on paljon iloisempia asioita kerrottavava kuin viimeksi. Ikävöin Victoriaa aina, mutta onneksi meillä on uusi kissavauva. Se on Siperian kissa nimeltä Aslan. Nimensä se on saanut Narnian tarinoiden leijona-kuninkaasta. Aslan sai nimensä jo perheessä, jossa eleli ensimmäiset 14 viikkoa, mutta meistä nimi oli niin hyvä, ettei ollut syytä vaihtaa. Rekisterissä virallinen nimi on Cherrytails Umberto. Isä on Tassutuvan Al Capone ja äiti Cherrytails Nancy Sinatra. Jos rotu ei ole tuttu, kannattaa googlettaa Siperian kissa (tai Siberian cat) ja katsoa vaikka kuvahaulla miten upea kissarotu tämä on!

Aslan on aivan ihana kissa! Niin ihmisrakas, luottavainen, kehrääväinen, pehmeä, leikkisä ja nätti kuin vain kissanpentu ikinä voi olla. Ja kyllä, olen jo ihan umpirakastunut :)

Ristipistotyöt on ymmärrettävästi olleet tauolla, mutta viimeisiä pistoja teen parhaillaan LHN:n Bookshelfiin. Pian saan tämän kehystämöön! Tässä Aslan tarkistaa, että onko pistot oikein ja huolellisesti tehty.

Aslan kiinnostui lankatokasta...

... vähän liikaakin, tämä alkaa olla jo turha rajua käsittelyä kirjotalangalle!

Rististöissä minulla on jo tekeillä myös joulukalentereihin tulevat pistelyt, mutta ne on salaisia kuten aina! Seuraavaksi aloitan LHN:n Around the world in 80 days. Oikein sormet syyhyää, että pääsen aloittamaan!


Aslan on muuten osoittanut kiinnostusta myös nukkekoteihin, joten saan hänestä aktiivisen seuralaisen molempiin harrastuksiini :)

Kuvaesittely Aslanista, nauttikaa söpöilystä :)

Kirsi

Suru on hinta jonka maksamme rakkaudesta

Victoria 10.6.2013 - 14.7.2014

Suru on hinta jonka maksamme rakkaudesta. Näin on joku sanonut, en tiedä kuka, mutta se on niin totta! Näin suuren surun keskellä voin todeta, että rakkautta oli niin paljon kuin vain ikinä voi olla mahdollista. Saimme pitää Victoriaa vain vuoden ja melkein päivälleen tasan vuoden, se tuli meille 16.7.2013.

Victorian elämä oli hauras ja monesti saimme pelätä pahinta. Viimeisen viikon aikana jätimme hyvästejä Vickanille, tiesimme, että loppu on lähellä. Se sai vielä nähdä järven, joka oli suuri ihmetys. Se sai myös kulkea vapaana pihalla, koska ei lähtenyt muutamaa metriä kauemmaksi meistä. Vielä sunnuntai-iltana se yritti urhoollisesti metsästää sammakkoa. Maanantaina sitten menetimme rakkaan Victoriamme ja suremme sitä tavattomasti.

Me puhuimme kissan hankkimisesta varmaan noin 2-3 vuotta, mutta emme oikein kai uskaltaneet edetä asiassa. Vastuu oli suuri monessakin suhteessa. Kun Victoria sitten löytyi puolikuolleena maantieltä ja tarvitsi kodin, teimme päätöksen parissa tunnissa. Victoria opetti meille, että olemme todellisia kissan rakastajia ja puhuimme jo monesti, että ottaisimme Victorialle kaverinkin. Nyt vain kävi niin, että kaveri tulee myöhässä. Mutta kohtalolle ei voi mitään.

Muistan kuinka kissankaipuuvuosinani luin jonkun Facebook-kirjoituksesta tai blogista, että kisu riepoo lankoja tai on kissankarvoja ristipistotyössä, olin kateellinen - voi kun meilläkin... Kun löysin ensimmäisen kerran Vickanin karvan rististyöstäni, olin niin iloinen!

Victoria oli erityinen kissa. Se oli hauras terveydeltään, mutta kuitenkin taistelija. Victorian oli todella hyvä olla meillä, sitä rakastettiin ja huomioitiin niin paljon ja se sai kaiken mahdollisen hoidon mitä vain pystyttiin hankkimaan. Se oli äärimmäisen kiltti ja äärimmäisen ihmisrakas. Vickan oli kaikessa mukana ja osoitti meille rakkautta koko pienellä kissan olemuksellaan. Emmalle se oli paras kaveri ja Emman ikävää ja tuskaa on äidin niin vaikea katsoa. En voi muuta kuin yrittää lohduttaa.

Kiitos kaikesta Victoria, me rakastamme sinua ikuisesti.